5.5.2015

Kain, 3 v


Siihen nähden, että blogin on tarkoitus keskittyä vanhemmuuteen, olen toistaiseksi kertonut aika vähän toistaiseksi vielä ainoasta holhokistamme Kainista. Minä tuskin olisin sopeutunut vanhemmuuteen niin kitkattomasti, jos Kain olisi joku aivan toisenlainen lapsi. Kain on erityisen ihana, ja toisin kuin lastansa syntymästä asti hoitaneet ihmiset minä voinen sanoa sen paremmin ulkopuolisesta näkökulmasta. Alle vuosi sitten minä kun olin yhä ulkopuolinen. Kainiin minun oli varsin helppo kiintyä.


Luonteeltaan Kain muistuttaa aika paljon äitiään. Hän on sosiaalinen, perusluonteeltaan hyväntuulinen, melko villi mutta silti keskittymiskykyinen, utelias, temperamenttinen, omapäinen, tunteellinen, lempeä ja hyvin fiksu poika. Kun katson muita samanikäisiä, toisinaan minua ihmetyttää, kuinka rohkea, taitava ja itsenäinen Kain on. Kain on myös kovin söötti, josta osoituksena on ylle liittämäni, vaimon ottama kuva.


Kainilla on paljon hyviä ominaisuuksia, joita minulta puuttuu, kuten juuri luottamus itseen ja muihin ihmisiin. Jos olisin osallistunut Kainin kasvatukseen, en ole varma, olisiko hän näitä samassa määrin oppinut – vaikka arvelen, että perimä lienee vaikuttanut tähän aika vahvasti. Sekä Kain että Tessa ovat osoittaneet minulle, kuinka yhdessä ja samassa ihmisessä voivat yhdistyä sosiaalisuus ja herkkyys sekä spontaanius ja älykkyys. Jollain tavalla olin tavannut pitää näitä keskenään ristiriitaisina ominaisuuksina. Ehkä olin omaksunut tämän osin äidiltäni, joka myös on ihmetellyt Kainin kykyä syventyä tarkkaavaisena johonkin tehtävään siitä huolimatta, että tämä koheltaa suuren osan ajasta rämäpäänä ympäriinsä.


Varmaan lähes kaikki vanhemmat pitävät omaa naperoaan erityisen ihmeellisenä. Vaan ovat muutkin siitä sanoneet, kuinka verbaalisesti taitava, tietäväinen ja päättelykykyinen Kain ikätasoonsa nähden on. Selvästi tullut isäpuoleensa. Monia Kainin käytännön taitoja on kiittäminen hänen oma-aloitteellisuudestaan ja sinnikkyydestään. Kain ei hevillä luovuta eikä suostu olemaan heikko kuten ei äitinsäkään. On siinä ehkä kääntöpuolensakin, mutta olen tähän kuitenkin tyytyväinen, kun oma elämäni ei aina ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla uhriutumiseni vuoksi. Saa nähdä, periikö tuo mahavauva heikkouteni.


Kainin kiinnostuksenkohteet ovat suurelta osin varmaan aika samoja kuin muidenkin lasten. Aika lailla kaikkihan, joka ymmärryskykyyn mahtuu, tuon ikäistä kiinnostaa. Harrastelijamuusikkona minua ilahduttaa, että Kain laulelee paljon ja nähdäkseni poikkeuksellisen nuotilleen. Kain tykkää myös kovasti tanssia. Hän on minua selvästi urheilullisempi ja kohtalaisen usein piirustaa. Kirjaimia ja numeroita Kain on jo hieman opetellut. Eläimet ja kulkuneuvot ovat ainakin kivoja. Oma "Pädi" on vähän liiankin tärkeä. Kain katsoo paljon Pikku Kakkosen ohjelmia ja joskus piirrettyjä elokuvia, missä on toki hyvätkin puolensa, kun oppiihan niistä paljon uusia asioita. Hän tykkää myös peleistä.


Kain osaa olla hyvin huomaavainen mutta on – oletettavasti aika ikätyypillisesti – ajoittain myös itsekäs. Positiivista on, että hän selvästi tietää, milloin toimii huonosti, ja todellisuudessa tuntee huonoa omaatuntoa vaikka yrittääkin sen usein kätkeä. Useimmiten tällainen tietoisen kuriton toiminta on seurausta kokemuksesta huomiotta jäämisestä. Vanhempana sitä voi tietysti yrittää ennaltaehkäistä, mutta aina ei vain riitä energia. Kain on monesti myös varsin uppiniskainen, ja toisinaan minua väsyttää, kuinka paljon arjessa joutuu kamppailemaan ihan vain saadakseen jokapäiväiset rutiinit suoritetuksi. Paikkoihin ei usein huvittaisi lähteä, ruokaa ei malttaisi syödä, vessassa ei jaksaisi käydä ja nukkumaan ei juuri koskaan viitsisi mennä. Haasteellista on myös, kun aina pitäisi itsekin olla liikkeessä, kun Kain ei juuri vietä aikaa omillaan.


Mutta arjessamme on tietysti paljon hyvää. Kain osoittaa kiintymystään avoimesti ja usein ja halailee usein vähemmänkin tuttuja ihmisiä. Meillä puhutaan pehmeitä ja kosketaan toisiimme paljon, mistä olen oikein iloinen, kun muistikuvani omasta lapsuudestani on jäyhempi. Iloitsen kovasti, kun Kain oppii vauhdilla uusia asioita ja saan voimaa siitä, kun ajattelenkin hänen nauruaan ja hymyään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti